Kun suhteen hoitaminen pelottaa

Olin myymässä rakkauspuodin tuotteita eräillä messuilla tässä taannoin. Siellä yksi nainen mietti rakkauskalenterin ostamista. Päädyimme juttelemaan pidemmänkin tovin. Hän ihasteli kalenteria, mutta mietti, että hän ei ehkä uskalla ottaa kalenteria käyttöön. Häntä arvelutti kalenterissa se, että jos se avaa asioita joita hän ei halua kuulla. Tai jos jotkut tehtävät osoittautuvat liian vaikeiksi eivätkä he pystyisikään yhdessä niitä toteuttamaan. Hän mietti myös, haluaisiko hän itse avata itseään miehelleen kovin syvällisesti. Hänellä oli kaksi kouluikäistä lasta, omakotitalo, hyvä työpaikka, ja aviomies jonka kanssa kaikki sujui hyvin. Hän kuvasi arkeaan mukavaksi, sujuvaksi ja seesteiseksi. He olivat olleet vuosikymmeniä naimisissa. Hän sanoi, että heillä oli heidän omat juttunsa ja elämänsä, että parisuhde oli taantunut. Hän kertoi kuitenkin kaipaavansa syvempää suhdetta mieheensä ja muistelevansa kaiholla suhteen alkuaikoja.

Kerroin hänelle, että kalenterin tehtävät ovat helppoja. Että ne ovat yhdistäviä, lempeitä ja kaikin puolin pelkästään iloa tuottavia. Sellaisia tehtäviä, että niiden tekeminen on leppoista ja viihdyttävää eikä mikään pakota tekemään kaikkia tehtäviä heti. Osan tehtävistä voi jättää kokonaan tekemättä ja osan tehdä vaikkapa kahden vuoden päästä! Hän päätyi ostamaan rakkauskalenterin pienen pohdinnan jälkeen.

Törmäsin tähän samaiseen asiaan erään tuttavani kohdalla myös. Heilläkin on pitkä suhde ja myös he molemmat empivät tällaiseen heittäytymistä. Tuttavani sanoi, että ajatus parisuhteen hoitamisesta pelottaa. Hän sanoi, että häntä pelottaa mitä hänen miehensä kirjoittaa rakkauskirjeeseen. Heillä rakkauskalenteri nökötti pöydällä jopa muutaman kuukauden ennen kuin he avasivat ensimmäisen luukun. Kun he lopulta tekivät ensimmäisen tehtävän eli kirjoittivat toisilleen rakkauskirjeen, heillä oli todella monessa kohdassa tismalleen samat vastaukset!

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta ja naimisissa siitä ajasta 6 vuotta. En pysty samaistumaan miltä tuntuu, kun on ollut jonkun kanssa yli 20 vuotta naimisissa tai kun yhteiseloa on takana enemmän kuin omaa itsenäistä elämää. Miltäköhän tuntuu niistä pareista, jotka ovat olleet yhdessä 40 tai 50 vuotta?

On aika tavallista, että parisuhde jää niin paljon taka-alalle ruuhkavuosien aikana, että sen huoltaminen käy aina vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Parit ikään kuin tyytyvät tilanteeseen ja hyväksyvät sen. Kun elämä sujuu leppoisasti, talous ja lasten asiat ovat kunnossa, miksi muuttaa mitään? Sitten kun tällaisessa elämäntilanteessa törmää rakkauskalenteriin joka haastaa miettimään parisuhdetta, onko niin, että se raottaa osittain suljettuja portteja joiden takana tietää olevan jotain tärkeää. Ehkä pareilla kuitenkin siellä pinnan alla kytee kaipuu ja halu enempään?

Jäin pohtimaan näitä kahta tarinaa ja sitä, mikä suhteen hoitamisessa oikeasti pelottaa? Onko se haavoittuvaisuus? Uskallus olla ihan auki ja paljastaa itsestään syvimmätkin tunteet? Vai pelko siitä, että siinä samalla löytää itsestä tai toisesta jotain epämiellyttävää? Onko se pelko siitä, että toinen jättää?

Minä uskon, että sellaisilla pareilla, jotka ovat olleet hirmu kauan yhdessä on halutessaan kaikki ainekset rakentaa suhteesta syvä kumppanuus. Ja kun sen saavuttaa, sen täytyy tuntua hyvältä!

Mitä mieltä sinä olet, mikä suhteen hoitamisessa pelottaa?

 

 

2018-02-11T14:28:47+00:00 30.01.2018|Yleinen|0 Kommenttia

About the Author:

Jätä kommentti